Ei alkanut viikonloppu kauhean hyvin, kello oli perjantaina noin 14.00 kun päästin koiramme Eetun ulos asioilleen,kaikki oli silloin vielä hyvin, pari minuuttia myöhemmin Eetu tuli sisälle ja ampaisi toisen kissamme perään vauhdilla niinkuin normaalistikkin, mutta tällä kertaa hiukan vakavemmin seurauksin, kuulin ulvasun ja menin katsomaan niin Eetu oli lattialla peräpää maassa ja takajalat ristissä, eikä päässyt itse jaloilleen, autoin koiramme ylös ja takapää oli todella holtiton, ei pysynyt mukana lainkaan, tiesin heti että nyt on jotain pahempaa sattunut. Seurailin Eetua muutamia tunteja ja tuntui että ei parannusta tapahdu joten päätin lähteä päivystävälle eläinlääkärille. Lääkäri tutki Eetua hiukan ja totesi että on kai revähdys, antoi kipulääkettä ja käski mennä kotiin. Kotiin päästyämme Eetu nukkui muutaman tunnin rauhassa kunnes sai kipukohtauksen joka oli todella hirveää katsottavaa :( ulinaa ja ähinää ja puhinaa ja mitenkään päin ei ollut hyvä olla. perjantai ja lauantain välinen yö meni yllättävän rauhallisesti, lukuunottamatta yhtä kipukohtausta joka ei onneksi kestänyt kovinkaan kauaa, mutta päätin että pakko mennä aamulla uudestaan lääkärille. Saimme klo 12.00 ajan lääkäriltä ja sanoin että tilanne on pahentunut, Eetu ei enää pystynyt tekemään asioitaan ulkona kunnolla koska kaatuili kokoajan ja takapää oli entistäkin voimattomampi, holtittomampi ja koko koira käveli selkä köyryssä,lääkäri sanoi että selvä, sitten tutkitaan paremmin ja koira jää tänne kuvattavaksi ja tarkkailtavaksi, oli todella kamalaa jättää Eetu sinne koska mieleen hiipi kokoajan ajatus siitä että ehkä joutuu pian luopumaan kokonaan rakkaasta lemmikistä ja näkeekö Eetua enään hereillä lainkaan, mutta pakko asiaan oli saada selvyyttä mitä oli tapahtunut. Tulimme kotiin odottelemaan soittoa lääkäristä ja soitto tulikin todella nopeasti, olimme juuri päässeet kotiin kun puhelin soi ja lääkäristä soitti hoitaja joka kertoi että Eetu on nyt kuvattu ja että pääsisimmekö heti takaisin paikanpäälle koska lääkäri haluaisi jutella jatkotoimenpiteistä, kysyin hoitajalta että tietääkö mistä on kyse mutta ei osannut sanoa mitään, sovimme että tulemma tunnin kuluttua eli noin klo 14.00 paikanpäälle. Sana jatkotoimenpide sai mieleeni ainoastaan asiat, sen että vaihtoehtoina oli joko kallis leikkaus mistä ei ole takuita miten siinä käy tai sitten koiran lopetus. Paikat täristen palasimme lääkäriin ja lääkäri alkoi näyttää meille kuvia Eetusta jotka sen selkärangasta oli otettu, niistä ilmeni että koirallamme oli välilevynpullistus, hoitona tähän olisi kortisoni lääke kuukauden ajan joka aika hyvällä todennäköisyydellä auttaisi laskemaan pullistumaa ja helpottamaan näin kipua selässä. Lääkäri kertoi että kuvista ei näy sitä että painaako se välilevyn pullistuma selkäydintä, sen näkisi vain varjoainekuvalla mikä on riski tehdä koiralle joten sitä ei tehty, jos näin on että se siellä selkäydintä painaa, alkaa koira pikkuhiljaa halvaantumaan ja siihen ei sitten auta enään kuin se kallis leikkaus, päätimme että kokeillaan sitä kortisonia jos siitä sitten olisi apua ja lääkäri antoi ennen lähtöämme Eetulle kortisoni pistoksen.
Illalla kotona Eetulle tuli kaksi kipukohtausta ja päätin toisen kipukohtauksen aikana että nyt riittää, en pysty enää katsomaan kun toiseen sattuu niin paljon,Eetu koitti ryömiä minua kohti että ottaisin syliin ja kun koitin ottaa niin ei saanut koskea koska sattui niin paljon, tuli todella kamala olo itselle, soitin eläinlääkärille klo oli jotakin 21.00 ja sanoin että kipukohtauksia tulee kortisoni piikistä huolimatta vieläkin ja että en halua enää että koiramme kärsii, hoitaja toppuutteli ja sanoi että odottaisitte nyt edes yön yli vielä koska kortisoni ei ole vielä edes alkanut vaikuttaa koska pistoksesta on vasta puolipäivää aikaa, mieleni muuttui jälleen ja päätin odottaa ja katsoa viel yön yli. Lauantai ja sunnuntain välinen yö meni todella hyvin Eetu ei kertaakaan herännyt kipuihin ja aamulla koko koira oli melkein kuin uudelleen syntynyt, yön aikana oli tapahtunut ihan huikea parannus :) ilmeisesti kortisoni alkoi vasta yöllä vaikuttamaan ja Eetu pystyi kävelemaan jo ilman että kokoajan kaatui ja asioillaankin pystyi käymään suhteellisen hyvin jo. Klo 12.00 sunnuntaina meillä oli vielä aika lääkärille ja menimme käymään ja kertomaan sen hetkisestä tilanteesta.
Jatkohoitona Eetulle tuli kuukauden kortisoni lääkitys ja lepoa, ei saisi hyppiä eikä kävelle ja juosta kauheasti, Eetua on aika mahdoton pitää aloillaan koska se on sellainen hyppyheikki, :) koitamme kuitenkin parhaamme mukaan pitää sitä edes hiukan aloillaan. Sunnuntai päivä meni todella hyvin ja iltaakohden Eetun kunto vaan koheni. Tänä aamuna Eetun takapää ja jalat toimi taas paremmin kuin eilen joten niinkuin lääkäri sanoi, Eetulla on hyvät mahdollisuudet parantua, :) ja siltä tällähetkellä onneksi näyttääkin. Toivottavasti kaikki menisi hyvin ja Eetulla olisi vielä monta vauhdikasta elinvuotta jäljellä, :) tosin Eetun hyppimiset taitaa olla hypitty mutta lujaa voi silti mennä :)
Tässä Eetu lauantaina :(
Tässä Eetu sunnuntaina :)
